Öljy- ja kaasukaivojen luokittelu lisää tuotantotekniikoita

Öljy- ja kaasukaivontuotantoteknologia on tekninen toimenpide öljykaivojen (mukaan lukien kaasukaivojen) tuotantokapasiteetin ja ruiskutuskaivojen vedenottokyvyn parantamiseksi. Yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat hydraulinen murtaminen ja hapotuskäsittely, porausreikien räjäytykset, liuotinkäsittely jne.

1) Hydraulinen murtumisprosessi

Hydraulisessa murtamisessa kaivoon ruiskutetaan suuren viskositeetin murtonestettä suuressa tilavuudessa, joka ylittää muodostuman absorptiokapasiteetin, mikä lisää pohjareiän painetta ja murtaa muodostumaa. Jatkuvalla murtumisnesteen ruiskutuksella murtumat ulottuvat syvemmälle muodostukseen. Murtonesteeseen on lisättävä tietty määrä tukiainetta (pääasiassa hiekkaa), jotta rako ei pääse sulkeutumaan pumpun pysäyttämisen jälkeen. Tukiaineella täytetyt rakot muuttavat muodostuman öljyn ja kaasun tihkumista, lisäävät tihkumisaluetta, vähentävät virtausvastusta ja kaksinkertaistavat öljykaivon tuotannon. Maailman öljyteollisuudessa viime aikoina erittäin suosittu "liuskekaasu" hyötyy hydraulisen murskaustekniikan nopeasta kehityksestä!

2) Öljykaivon happamoittaminen

Öljykaivon happamoittaminen on jaettu kahteen luokkaan: karbonaattikivimuodostelmien suolahappokäsittely ja hiekkakivimuodostelmien maaperän happokäsittely. Tunnetaan yleisesti happamoitumisena.

►Karbonaattikivimuodostelmien suolahappokäsittely: Karbonaattikivet, kuten kalkkikivi ja dolomiitti, reagoivat suolahapon kanssa muodostaen helposti veteen liukenevaa kalsiumkloridia tai magnesiumkloridia, mikä lisää muodostuman läpäisevyyttä ja parantaa tehokkaasti öljykaivojen tuotantokapasiteettia. . Muodostuman lämpötilaolosuhteissa kloorivetyhappo reagoi erittäin nopeasti kivien kanssa, ja suurin osa siitä kuluu kaivon pohjan lähellä, eikä se voi tunkeutua syvälle öljykerrokseen, mikä vaikuttaa happamoitumisvaikutukseen.

►Hiekkakiven muodostumisen maaperän happokäsittely: Hiekkakiven tärkeimmät mineraalikomponentit ovat kvartsi ja maasälpä. Sementit ovat enimmäkseen silikaatteja (kuten savea) ja karbonaatteja, jotka molemmat liukenevat fluorivetyhappoon. Fluorivetyhapon ja karbonaattien välisen reaktion jälkeen tapahtuu kuitenkin kalsiumfluoridisaostumista, mikä ei edistä öljy- ja kaasukaivojen tuotantoa. Yleensä hiekkakiveä käsitellään 8-12-prosenttisella kloorivetyhapolla plus 2-4-prosenttisella fluorivetyhapolla, joka on sekoitettu maahappoon kalsiumfluoridin saostumisen välttämiseksi. Fluorivetyhapon pitoisuus maahapossa ei saa olla liian korkea, jotta vältytään vaurioitumasta hiekkakiven rakenteesta ja aiheuttamasta hiekkatuotannon onnettomuuksia. Kalsium- ja magnesiumionien välisten haitallisten reaktioiden estämiseksi muodostumassa sekä fluorivetyhapon ja muista syistä muodostuma tulee esikäsitellä kloorivetyhapolla ennen maahapon ruiskuttamista. Esikäsittelyalueen tulee olla suurempi kuin maaperän happokäsittelyn vaihteluväli. Viime vuosina on kehitetty alkuperäistä maahappotekniikkaa. Metyyliformiaattia ja ammoniumfluoridia käytetään muodostelmassa reagoimaan fluorivetyhapon muodostamiseksi, joka toimii korkean lämpötilan öljykerroksen sisällä syvissä kaivoissa parantaen maaperän happokäsittelyä. Näin parannetaan öljykaivojen tuotantokapasiteettia.